Kaipaus oli jo kova käymään edes pikkuvisiitillä saarihuvilalla ja viimein sinne päästiin!
Sydän hyppelehti ilosta eikä melkoinen jäänpäältä puhaltava viimakaan iloa poistanut, saatikka edes vähentänyt. Kaikki oli saarella kunnossa ja muutama siemenpussi lähti maihin mukaan. Hieman myöhässä paprikoiden ja chilien siementen multaan laittaminen jo oikeastaan on, ainakin kuukalenterin mukaan, mutta pakko multapussia on heilutella; on se pienten taimien kasvupyrähdyksiä niin mukava seurata.
Pikkuinen länsilaikamme juoksenteli hurmioituneena nuuskuttelemaan milloin pää lumihangessa ja milloin tähyilemässä puiden latvustoon, jossa tali- ja sinitiaiset pyrähtelivät. Tintitkin toivottivat meidät tervetulleiksi!
Ihanaa arkea tällainen.
Villa Preiskarissa ollaan hurahdettu saarielämään, puutarhaan ja erityisesti yrtteihin, kesään ja aurinkoon, aaltojen loiskeeseen ja lokkien kirkunaan, luonnon seuraamiseen ja vuodenaikojen vaihteluihin. Kirjoittelen elämästämme saaressa, saaren luonnosta ja hieman sen asukkaistakin. Niin ja tietysti huvilarakentamisesta saariolosuhteissa. Olet tervetullut mukaan!
Meri jäätyy
Pakkanen paukkuu lähellä kolmeakymmentä astetta ja meri jäätyy. Kuuntelin pakkasen pauketta jonkin aikaa, mutta oli pakkasen lisäksi aikamoinen vinkka ja kameran akku alkoi hyytymään. Nappasin pikaisesti pari kuvaa ja hyppäsin takaisin autoon lämmittelemään.
Autossa vasta huomasin, että olin itsekin aivan jäässä ja nyt olen palellut koko illan. Tällaista talven inhoajaa hieman lohduttaa ajatus kevätauringosta ja paksusta jääpeitteestä, jolloin voisin tepastella saarihuvilalle keittämään kahvit ja haaveilemaan erilaisista istutuksista.
Autossa vasta huomasin, että olin itsekin aivan jäässä ja nyt olen palellut koko illan. Tällaista talven inhoajaa hieman lohduttaa ajatus kevätauringosta ja paksusta jääpeitteestä, jolloin voisin tepastella saarihuvilalle keittämään kahvit ja haaveilemaan erilaisista istutuksista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)