Vapaapäiviä

Vietimme ihania aurinkopäiviä saaressa, kalastimme jään alta parilla verkolla ja valmistimme ahvenista herkullisia kalapullia,

saunoimme pitkän kaavan mukaan, poltimme roskia, vietimme aikaa koko perheen kera, seurasimme merikotkan leijailua. On se vaan upea lintu! Kerran vain räpsäytti siipiä ja muuten vain liiteli ja leijaili sen puolisen tuntia, jonka me näimme tuota suurta lintua.

Photo by Vesa Rantala

Ruokimme talitiaisia, sinitiaisia, varpusia, harakatkin vierailivat koirien ruokakupilla ja koirat vain nukkua rötköttivät auringossa kupin vieressä!
Nautittiin, niin ihmiset kuin eläimetkin.

 
Ja rakensimme, tottahan toki :)

Terassin puolella katon rajassa oleva kolmio sai ulkovuorauksen, Laudat on käsitelty pellavaöljyyn ja tärpättiin lorautettulla tervalla. Tervan tuoksu on sitten ihana! Tulee lapsuus mieleen ja kevätpäivät, kun isä tervasi puuvenettään.
Terva on tehokas ja luonnollinen puunsuoja. Tärppättiä käyttämällä saadaan terva ja pellavaöljy juoksevammaksi ja paremmin imeytymään puuhun. Käsittelemällä puu tällä seoksella useampaan kertaan saadaan puusta hyvin säänkestävä.

Nurkat suoriksi! Meidän silmää miellyttävät enemmän suorat hirsien päät kuin se, että osa hirsistä jätetään pitkiksi. Niinpä pistettiin moottorisaha laulamaan.

Rantasaunasta oli mukava tepastella sisään huvilalle, koska kuutamo valaisi polut.

Seuraavan kerran pääsemme huvilalle, kunhan jäät ovat huvenneet pois. Tällä hetkellä jäät ovat niin petolliset ettei sinne ole asiaa. Niin, jos ei halua humpsahtaa jääkylmään kylpyyn!

"Jippii, mamma kato, kato! Mä loikkaan!"

Jopa meidän Sampo odottaa saareen pääsyä ja tepsutteli jäiden joukossa vaikka ei normaalisti tykkää yhtään uimisesta.
Ja tuntui nauttivan keväästä :)

Makuuhuone

Nyt on makuuhuoneen seinät viimeistelty hiekkapaperilla, lakattu lattia, laitettu ikkunan reunoja kiertämään iki-ihanat haapalaudat ja kannettu sänky ja vaatekaappi paikoilleen.
Mikä ilo onkaan nukkua oikeassa sängyssä!

Photo by Vesa Rantala

Ikkuna on vielä ilman verhoja. Jotenkin tuntuu ettei ne niitä edes kaipaa. Kuitenkin yöksi voi sälekaihtimet laittaa kiinni ja estää auringonsäteiden pääsyn kutittelemaan silmäripsiämme.
Tai sitten sinne sopisi kalastajalangasta käsinvirkatut pitsiverhot...
Tai jotkut kevyet laskosverhot...

Kattoja

Tykästyimme haapalautaan kovasti ja naputtelimme sitä makuuhuoneen seinän lisäksi myös kattoihin, sekä makuuhuoneeseen että keittiön puolelle tupaan. Ns. olohuoneen puoli on ylös asti avoinna emmekä ole vielä yläkertaan siirtyneet rakentamaan. Tervapaperi on näkösällä. Ehkä sinne tulee myös haapalautaa tai sitten ei. Sen näkee sitten, että millainen fiilis meillä on, kun olemme edenneet rakennusvaiheessa sinne asti. Nyt on tärkeintä saada alakerta asuttavaan kuntoon.

Polttopuita tarvitaan myös kovasti, sillä rantasauna on puilla lämmitettävä ja sitä lämmitetään usein. Mikä sen ihanampaa kuin hikisen ja rankan työpäivän päätteeksi kunnon löylyt ja merivedessä uinti! Talvikautena rantasauna lämpiää myös, mutta avantoa ei olla (vielä) tehty, vaikka sitäkin kehutaan kovasti. Ehkä tulevina talvina avantokin ilmestyy...
Pikkupuita tarvitaan myös sisällä, sillä sinne tulee puuhella, leivinuuni ja takka. Emme halunneet ollenkaan sähköhellaa käyttöömme, sillä saaressa ei ole kiire mihinkään. Ruuan ehtii laittaa puuhellallakin.
Pikkupuiden kantamisessa meillä on mainio "apumies":

Väliseiniä

Huvilaan tulee alakertaan makuuhuone, saunaosasto ja tupakeittiö, jonka keskellä on puuhella-leivinuuni-takka -systeemi. Yläkertaan tulee oleskelutila telkkareineen ja tietokoneineen sekä makuuhuone.

Alakerran makuuhuoneen seinistä osa on hirrellä ja kauniisti piilutettuna, osa seinistä on laudoitettu haapalaudoilla, myös katto on kaunista ja vaaleaa haapalautaa.

Haavan puuaine on kevyttä, vaaleaa ja pehmeää. Lujuusarvoiltaan se vastaa kuusta. Lisäksi haapa pitää värinsä hyvin ja kellertyy huomattavasti hitaammin kuin esimerkiksi koivu. Haapapuu kutistuu kuivattaessa suhteellisen vähän ja sitä on suhteellisen helppoa työstää.

Nopeasti ajateltuna emme ehkä muista, että myös haapa kuuluu olennaisena osana kulttuuriimme. Kuusi ehkä tulee ensimmäisenä mieleemme sanonnasta "Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto". Mutta jo esi-isämme käyttivät kalaretkillään korpijärvillä yhdestä haapapuusta tehtyjä ruuhia eli haapioita. Myöhemmin haapaa on käytetty mm. aidaksina, kirkkojen paanukatoissa, talojen pärekatoissa sekä aittojen ja riihien seinissä,joihin haapa antaa hienostuneen harmaan sävyn patinoituessaan. Suomessa tunnetaan myös jo 1800-luvulta peräisin olevia rakennuksia, joiden kantavatkin rakenteet ovat haapaa.

Haapa kuuluu olennaisena osana myös pihoille, haka-alueille, rannoille sekä peltosaarekkeisiin. Ja mitä olisikaan kesäinen tuulenvire ilman haavan lehtien havina!
Lampaiden ja karjan talviruokinta oli ennen vanhaan pajujen lisäksi myös haavasta tehtyjen kerppujen varassa. Myös perinneruokien valmistuksessa haavalla on osansa. Mm. Karjalassa lampaansärän valmistukseen käytettävät kaukalot olivat yleensä haapaa. Lisäksi havisevalla haavalla on myös sijansa monissa loruissa, saduissa ja tarinoissa.

"Oi haapa, sydämeni puu,
miten lehväsi värisevät!
Minun ihmissilmäni sumentuu -
sano, syksykö on vai kevät?

Sinun laillasi levottomaksi saa
minut ankara tuuli ajan.
Voin lasten suojaksi rakentaa
vain lauluni lehtimajan."


Aale Tynnin Puutarha, alunperin kokoelmasta Lehtimaja (1946).

Tammikuun pakkasessa

Keskipäivän aurinko noin kahdenkymmenen asteen pakkasessa.
Riemulla ei ollut rajoja, kun saarikoirat pääsivät juoksemaan jäälle
ja huvilalle.

Saaressa oli hiljaista: ei kuulunut talitinttien titityytä, ei näkynyt jäniksen jälkiä, ei oravia, ei edes hiirulaisia. Saarikoiratkin olivat ihan ihmeissään:

Ainoastaan huvilan sisältä kuului vasaran naputusta, kirveen kopsetta, höylällä hiomista, puuhellasta tulen rätinää,...

Ovet ja ikkunat

Sitkeällä työnteolla saatiin pellitkin kattoon sekä asennettiin ovia ja ikkunoita. Päästiin askel lähemmäksi huvilan näköistä asumusta.
Ovet ja ikkunat tilattiin Pihlalta. Voit tutustua heidän mallistoonsa täältä:
http://www.pihla.fi/

Ikkunoissa tarvittiin hieman talkootyötäkin. Kiitos vielä kerran kaikille!


Halusimme huvilaa paljon luonnonvaloa sisälle, Suomen pitkän ja pimeä vuodenajan vuoksi, joten ikkunat ovat Isot ja Raskaat.
Lattianrajan ja ikkunan alareunan väli on vähemmän kuin 70 cm, joten turvallisuusmääräykset vaativat, että lasi on oltava turvalasia. Sekös olikin painavaa!
Kuljetimme ikkunat pokineen talvella jäätä pitkin rantasaunan terassille odottamaan kesää ja sieltä sitten yksi kerrallaan kannoimme ne neljään mieheen paikoilleen. Pelkkä ajatuskin saa vieläkin selän kipuilemaan...

Yläkerran "kolmioikkuna" oli ihan miltei ihan simppeli juttu:

Sitten olikin mukava aloittaa talvi, kun pystyi tekemään sisähommia.
Ei tuullut pressun välistä eikä palellut sormenpäitä.

Kehikko, lähes valmiina

Pressujen alla on hyvä rakentaa, ei pienet tai hieman isommatkaan vesisateet haittaa eikä tarvitse kesken inspiraation lopettaa.

Otsalaudat maalattiin maanrajassa ja naulattiin paikoilleen, tuli heti valmiin näköistä. Välillä oli kyllä hurjaa katsoa rimpuilua:

Onneksi ei ole sattunut mitään! kop-kop-kop, pitää koputtaa puuta!


Aika huikeat on näkymät ylhäältä vaikkei huvila mikään jättikorkea olekaan,
noiden parrujen päälle rakennetaan yläkerran lattia. Sitten joskus...

Ja välillä pitää ottaa rennosti:

Rantasaunan terassin alla, keskikesän hellettä paossa, meidän saarikoirat Sampo ja Santtu.
Ja seurata saarielämää:

pitkänmatkan muuttajat levähdystauolla rannassamme. Seurasimme näiden yöpymistä ja aamuauringossa tanssimista kahden vuorokauden ajan.
Sitten ne jatkoivat matkaa pohjoiseen päin ja me jatkoimme rakentamista.

Ja saimme pellit katolle. Nyt saa sataa ja myrskytä!