Perinteisiä tapoja

Juhla ja Juhannus tulossa, joten juhannussaunaan tarvitaan kunnon vihta ja koivun oksien tuoksua....

Meillä rakentajan kipeytyneitä lihaksia hoivataan perinteiseen tapaan kunnon rantasaunassa vihtalla "hakkaamalla" eli vihtomalla. Rentouttaa ihanasti ja antaa hyvät yöunet.
Koivun lehdet hoitavat myös kesän puutarhatöissä syntyneitä haavoja ja nirhamia. Lehdet näes ovat kyvyltään desinfioivia. Niissä on myös saponiineja, jotka ovat saippuan perusaineita.

Paras vihtantekoaika on juhannuksesta elokuun alkuun. Keskikesän koivuissa lehti pysyy parhaiten kiinni, on kestävä, mutta miellyttävän pehmeä.
Vanhan kansan mukaan kuun vaiheella olisi merkitystä – uuden kuun aikana sidotuissa vihtoissa lehti kestäisi parhaiten.



Lisää vihta-tietoutta kiinnostuneille löytyy Suomen Saunaseura ry:n sivuilta:
http://www.sauna.fi/saunavihta.html

Kehikko

Nyt olimme siinä vaiheessa, että ensimmäinen hirsikerta voitiin sovittaa paikoilleen. Voi sitä riemua!

Hyvin numeroitu kehikko nousi nopeasti...

 ...vaikka se tapahtui ilman hevosvoimia!

Sitten oltiin jo kurkihirren nostossa

Talven ajan kehikko oli pressujen alla. Kävimme välillä enimpiä lumia pudottamassa alas ja haaveilemassa, juomassa kuumat kaakaot ja syömässä eväsleivät sekä muuten vain kuuntelemassa ja katselemassa talvista saariluontoa.

Pohjatöitä

Jotta hirsiä voitiin sadesuojan alta alkaa laittamaan omille paikoilleen, oli tiedossa monta rutistusta pohjatöiden kanssa.
Onneksi alkukesä oli kaunis eikä tarvinnut tässä vaiheessa taistella luonnon kanssa ja onneksi tontin reunalle tulee kesävesi, joten ei tarvinnut huolehtia veden riittävyydestäkään.

Ensin otettiin kuntta pois ja tasoitettiin maa-aines eli hiekka. Tontti on ihanaa hiekkamaata :)
Mittailtiin ja tarkistettiin mittaukset moneen kertaan, kaivettiin viemäröintejä, raudoitettiin, tehtiin kivijalka, tasoitettiin ja kaivettiin ja taas tasoitettiin...
ja kaikki suurimmaksi osaksi käsin.

Kuvassa pressun alla on betonia varten hiekat ja sorat, jotka piti tuoda talvella kantavan jään aikana saareen. Myös harkot kuskattiin talvella yms. raskaat materiaalit.

Myös pesuhuoneen puolelle tulevaa lattialämmitystä varten vedettiin kaapeleita.

Vihdoin itse huvilan rakentamiseen

Mielestämme olimme valmiita aloittamaan itse huvilan rakentamisen.

Aloitimme rungon kasaamisen kaatamalla puut metsästä ja kokoamalla ensin kehikko maissa. Hirsikerrosten kasvaessa samalla piilutettiin myös sisäpinnat.
Mutta ennen piiluttamista piti tehdä siihen sopivat työkalut, joten ei kun ystävän pajalle ja takomaan!
Tässä tulos:

Alusta loppuun käsityötä :)


Monien piirustusten ja suunnittelujen jälkeen alkoi kehikon tekeminen:

Satojen ja taas satojen työtuntien jälkeen (yksistään piilutukseen meni noin 500 työtuntia) oli kehikko valmis hirsien numerointiin ts. merkkaukseen ja hurjaan siirtoon saareen. :

 Paikalliselta konepajalta löytyi iso ponttooni hirsien siirtoon.

Osa hirsistä jo saaressa :)

Loputkin "kotona" ja sateelta suojassa.

Onneksi meri oli tyyni!

Varasto

Sitten harjoittelimme rakentamalla varaston.

Teimme siihen isot ikkunat, koska varastosta on tulevaisuudessa tarkoitus tulla verstas, jossa voi tehdä pieniä puhdetöitä: lintulaudasta rengin kaappiin yms. mukavia puukäsitöitä.

Kuvassa varaston runko. Nyt varasto on mustikan sininen valkoisin nurkka- ja ikkunanpielilaudoin. Samoin kuten sauna.

Rakennusvaiheita

VillaPreiskaria siis aloitettiin rakentamalla ensin rantasauna. Se tehtiin suvun vanhasta ladosta, joka oli ollut aikoinaan riihenäkin. Hirsistä muotoiltiin 16 neliön kehikko terassineen.
Sisällä pukuhuoneen puolelle jätettiin harmaat hirret näkyviin, mutta saunan puolelle tehtiin panelointi. Lauteilla istuja voi nojata seinään ja nauttia löylyistä ilman, että kylmä ilma tuulee hartioille. Yläosassa on hirret näkyvillä ja hirsien rakosista tulee ilmaa kylpijän hengitellä. Myös lattia on hengittävä.
Pukuhuoneen puolelle tehtiin "keittiö" eli asennettiin pienet kaapistot ja rakennettiin puuhellalle oma paikka.
Siellä asuimme VillaPreiskarin huvilarakennuksen alkuvaiheissa. Alkukesästä syyskesään.

Kuvassa talvisaunomisista syntyneitä jääpuikkoja ja kyllähän se kevätaurinkokin osansa on tehnyt:

Mikä VillaPreiskari?

VillaPreiskari on joskus ehkä valmistuvakin huvila Preiskarin saaressa, Perämeren rannikolla.
Sinne on nousemassa, hitaasti mutta varmasti, talviasuttava hirsinen kaksikerroksinen huvila, loma- ja rentoutumispaikaksi perheellemme ja ystävillemme.

Saareen rakentaminen ei ole niin helppoa ja nopeaa kuin jos sen rakentaisi autotien varteen, jonne kuljetusliike voi tuoda tarvittavat hiekat, sorat, puutavarat, harkot, villat, tiilet, ikkunat,... vaan saareen täytyy kuskata tarvikkeet kesäisin veneellä tai lautalla ja usein! Talvisin moottorikelkalla, pulkalla tai vaikka kantamalla riippuen jää- ja lumitilanteesta. Helppoa se ei ole, mutta kekseliäisyys ja kärsivällisyys kasvaa!
Kaikki on myös kiinni asenteesta. Jos homman tekee vaikeaksi, niin sitä se myös on!
Huumorinkukka on saarirakentamisessa se paras kukka :)

VillaPreiskaria on lähdetty suunnittelemaan ajatuksissa luonnonmukaisuus ja perinteet siispä harjoittelimme hirsirakentamista tekemällä ensin rantasaunan ja varaston.
Myös tontin koko vaikutti huvilan pohjaratkaisuun. Halumme tehdä kaiken itse vaikutti siihen, että emme tehneet sopimusta hirsihuvilavalmistajien kanssa vaan lähdimme tähän aikaa vievään projektiin työkalut omissa käsissämme. Unelmissa mielikuva Joulusta, joka vietetään Villa Preiskarissa sinisessä hämärässä, tähtien loisteessa, lumesta ja askelten äänistä hangella, hyvästä ruuasta (eli leivinuuni on oltava) kynttilöistä, ihanasta rauhasta perheen ja ystävien kanssa.