Saarihuvilalla...vihdoin!

Kaipaus oli jo kova käymään edes pikkuvisiitillä saarihuvilalla ja viimein sinne päästiin!

Sydän hyppelehti ilosta eikä melkoinen jäänpäältä puhaltava viimakaan iloa poistanut, saatikka edes vähentänyt. Kaikki oli saarella kunnossa ja muutama siemenpussi lähti maihin mukaan. Hieman myöhässä paprikoiden ja chilien siementen multaan laittaminen jo oikeastaan on, ainakin kuukalenterin mukaan, mutta pakko multapussia on heilutella; on se pienten taimien kasvupyrähdyksiä niin mukava seurata.

Pikkuinen länsilaikamme juoksenteli hurmioituneena nuuskuttelemaan milloin pää lumihangessa ja milloin tähyilemässä puiden latvustoon, jossa tali- ja sinitiaiset pyrähtelivät. Tintitkin toivottivat meidät tervetulleiksi!

Ihanaa arkea tällainen.






Meri jäätyy

Pakkanen paukkuu lähellä kolmeakymmentä astetta ja meri jäätyy. Kuuntelin pakkasen pauketta jonkin aikaa, mutta oli pakkasen lisäksi aikamoinen vinkka ja kameran akku alkoi hyytymään. Nappasin pikaisesti pari kuvaa ja hyppäsin takaisin autoon lämmittelemään.




Autossa vasta huomasin, että olin itsekin aivan jäässä ja nyt olen palellut koko illan. Tällaista talven inhoajaa hieman lohduttaa ajatus kevätauringosta ja paksusta jääpeitteestä, jolloin voisin tepastella saarihuvilalle keittämään kahvit ja haaveilemaan erilaisista istutuksista.


Ränsistynyt ranch

Nyt on alkuinnostuksesta hieman toivuttu ja muutama postauskin on julkaistu uudessa blogissa.
Pääset sinne tästä: Ränsistynyt ranch - kerromme siellä yrityksestämme saada n.200-vuotta vanha päärakennus asuttavaan kuntoon...

Tervetuloa mukaan!


Uudet tuulet...

Elämä yllättää joskus melkoisilla asioilla ja järisyttää arkirytmiämme moneen suuntaan. Pienistä asioista tulee isoja, isoista asioista pieniä ja kaikki ne yhdessä muuttavat ajatusmaailmaamme.
Niin myös VillaPreiskarissa...

sillä huvilallemme on tullut kilpailija!!

Ostimme Pohjois-Karjalasta vanhan ja ränsistyneen maa- ja metsätilan, johon kuuluu myös jonkin verran rantaviivaa Pieliseltä. Siirrymme nyt tekemään remonttia Pielisen äärelle ja VillaPreiskarin rakentaminen jää tauolle, joksikin aikaa.

Veneretkellä Pielisen aalloilla

Mökkilaituria

Pielinen Juhannuyönä



Kirjoittelen ränsistyneen ranchin kunnostamisesta tuonnempana, kunhan innostukseltani toivun ja pääsen kunnolla työn touhuun. Ja arkeenkin. Nyt pitää nipistellä itseä jatkuvasti ja huomata ettei tämä ole pelkkää unta!

Oikuttelua

Luontoäiti jatkaa oikuttelua: piipahdimme taimien kanssa saaressa, ja tällainen näky meitä kohtasi:


Lyyli-myrsky kävi kylässä.

NahkaIlua

Luonto-äiti on ollut tänä talvena oikukas: tuulta, lämmintä, lumisateita, vesisateita, lauhaa, pikkupakkasta,...joten olemme "joutuneet" etsimään uusia harrastuksia, koska matkat saareen ovat olleet sen verran harvinaista herkkua ettemme sinne ole oikein päässeet.



Niinpä VillaPreiskarissa ollaan mukana kevätkauden kestävässä "Kalannahkasta on moneksi"-kurssilla JEDU:ssa. Lisää kalannahasta myös Puoli Seitsemän-ohjelmassa.

Ja tässä kuvakavalkadi kalannahan käsittelystä:

Ensin kalat pitää huolellisesti puhdistaa lihasta.

ja varovaisesti harjata suomut pois.

Sitten pesua. Tässä on saippuavedessä siian nahat.

Rasvaparkitusta

Kasviparkitusta Mimosalla. 

Pyykkinarulla kuivumassa.

Mateen nahkoja kuivumassa.

Kalannahasta voi valmistaa vaikka ja mitä, vain mielikuvitus on rajana. No, tietysti pitää muistaa, että kyseessä on nahka; sadetakiksi nahasta ei oikein ole. Myös värjäys onnistuu. Alla kurssilaistemme tuotoksia.
Kuva: Kalajoen ammattiopisto


Ihanan kesän päätös

Taas ollaan eletty tätä elämäämme ja kesää siihen vaiheeseen, että on aika tehdä kesästä tilinpäätös.



Kesä olikin alkukylmyyden jälkeen kaunis ja satoisakin, vaikka myöhäiseksi kaikki kasvaminen meni. Kasvihuoneestakin tomaatteja ehti kypsyä ja, jotka eivät ehtineet, kypsyivät sisällä.


Myös luonto tarjosi antimiaan. Teimme retken lähisaareen termospullon ja spelttileipien kera. Aikomuksemme oli viettää helteinen kesäpäivä uiden ja aurinkoa palvoen, mutta nopeasti palasimme mökille ja haimme pakastusrasioita villivadelmia varten. Meillä on tapana kerätä marjat suoraan pakastusrasioihin. Hidastahan se on poimia, mutta työ kotosalla on sitten nopeaa; senkus vain kirjoittaa sisällön ja päiväyksen. Villivadelmiea oli paljon, paljon...ja kuinka makeita ne ovatkaan!


Myös ulkona oli hyvä kesä. Kurpitsaa tuli ja tuli...niitä on säilötty puolukan kanssa. Niistä on keitetty keittoa. Niitä on paistettu uunissa perunalohkojen ja porkkanan palasten kanssa ja osa odottaa vielä kellarissa myöhempää käyttöä. Kurpitsa on meidän perheen herkkua arkena ja juhlapäivinä. Emmekä ole sen makuun vielä kyllästyneet!

Tämä "pienokainen" painoi 4 kg.

Myös sienet ovat herkkuamme. Tässä nautimme herkkutattikeittoa sateisena sunnuntai-iltana.


Nostimme chilit myös sisälle, koska ilmat ovat jo niin syksyisiä. Chilit eivät vain välitä pimenevistä illoista vaan kukkivat ja kypsyttävät palkojaan. Chili on myös yksi kestosuosikeistamme ja lisäämme sitä usein ruokiimme.


Ihminen jännä otus, kun se unohtaa niin nopeasti arkipäivän tapahtumat. Unohtavatkohan eläimetkin? Santtu-koiramme ainakin näyttää muistavan, että tässä oli sen lempi piilopaikka ja vaikka kaadoimme ympäriltä isot lepät pois, niin koira nukkui "piilossaan" useat päikkärit.